Noh, mitkäs ovat hyvän uusmedia- tai Powerpoint-esityksen tunnusmerkkejä? Eikös tämä nyt ole sama kuin kysymys, mitkä ovat hyvän viestinnän tunnusmerkkejä? Toki henkitorven (spöktrumpet) ja Powerpointin teknologiat hieman eroavat toisistaan, mutta väittäisin, että tässä kysymyksessä kannattaa mennä perusviestinnän ajatuksiin. Kai nyt viestinnässä on tärkeätä, että viesti tulee muotoiltua niin, että se menee halutulle kohteelle sataprosenttisen halutunlaisena perille; tapahtukoon tämä sitten vahingossa tai täysin tarkoituksella. Ainakin minä tulkitsisin tätä näinkin yksinkertaisen näkökulman kannalta. Toki tiedossa on, että mikään viestintä ei tällaisia ehtoja toteuta — mitäs keksitte yksilöllisyyden ja erilaiset ihmiset.

Tai en minä edes tiedä, mitä tällä kysymyksellä ajetaan takaa. Pitäisikö minun kertoa, miten uusmedia- ja Powerpoint-viestintä eroaa kaikesta muusta viestinnästä? Eroaako se kovinkaan ratkaisevasti? Ainakin voin vastata, että yhteistä hyvillä uusmedia- ja Powerpoint-esityksillä on se, että ne eivät ole huonoja; minkä ihmiset mielestäni havaitsevat paljon herkemmin kuin niiden hyvyyden. Hyviä esitykset ovat varmaan silloin, kun sen laatua ei tarvitse miettiä. Ehkä.

Oikeastaan voisinkin siteerata Douglas Adamsia: "I refuse to answer that question on the grounds that I don't know the answer." Vapaasti suomennettuna siis: "Kieltäydyn vastaamasta tuohon kysymykseen sillä perusteella, etten tiedä vastausta."

Työni pyrkii esittämään erilaisia näkemyksiä ja herättämään lukijassa ajatuksia. Valmiiksi tulkittua asiaa koetetaan jättää mahdollisimman vähälle. Tekijänä pyrin näkymään työssäni omalla huumorintajullani sekä tavallani ilmaista asioita. Kokonaisuutta on vaikea rakentaa rikkaaksi Powerpointin rajoitusten takia, mutta parhaani yritän. Työni nojaa enemmänkin visuaalisuudelle ja jättää sanoman ”leijumaan”, joten toivottavasti Powerpointin rajoitteiden takia saan myös visuaaliselle puolelle jotain sanottavaa; Powerpointin formaatti kun ei kovin sulavasti erilaisia fontteja ja rikkaita sommitteluja ja mediaelementtejä tue. Kritiikki: jos perustelee kantansa hyvin, olisi hyvä jos opiskelijat saisivat toteuttaa kykyjensä mukaan esityksensä muussakin formaatissa. Itse olisin vaikka voinut tuottaa pienen videopätkän. Powerpoint != uusmedia.

Harjoitustyön sanomaksi on vahvasti päätymässä jonkinlainen ajatuksen vapaus ja itsensä tunteminen. Olen koettanut internetistä jo bongailla erilaisia vapaamielisiä, humoristisia ja jos ei jopa mielipuolisia käsityksiä elämän tarkoituksesta, joita on tarkoitus esitellä tunteita herättävällä tavalla. Jossain määrin abstrakteilla linjoilla siis mennään. Yleisörajoituksia esityksellä on lähinnä suomenkielisyys, muuten esityksen on tarkoitus korostaa lapsenomaista tuntemista ja ajatusten virtaa, josta itse pidän ja suosittelen vanhemmillekin. Juonesta tuleekin siis oletettavasti hyvin rikkonainen ja vähemmän narratiivinen.

Valitettavasti Powerpointin rajoitteet eivät suosi kovinkaan rikkaita multimediaesityksiä, mikä olisi tällaiselle lähestymistavalla suosiollista. Aion kuitenkin yrittää. Tekemistä vaikeuttanee muutenkin jo se, että oikeasti tunteita herättävän viestinnän luominen vaatii tekijältä huomattavan paljon.

Esitys tullee kuitenkin olemaan visuaalisesti täyteläinen, esittäen ajatuksia ja tekstejä niille suotuisissa valoissa. Määrällisesti tekstiä työ ei niinkään sisällä — sen sijaan sitäkin tiivistetympiä ja mielenkiintoisempia ajatuksia, ainakin tekijän mielestä.

Taiteellisena esityksenä yritänkin ympätä työn täyteen symboliikkaa, erilaisia metaforia ja viittauksia; kuitenkin hyvän maun rajoissa.

Eek. Vai että suunnitella pitäisi, ja työn aiheena vielä Powerpoint-esitys elämän tarkoituksesta.

Jo Powerpointilla toteuttaminen asettaa omat selkeät raaminsa ja haasteensa työlle, joten tämä olisi varmaankin ensimmäinen ja tärkein (?) kriteeri ja suunnittelulähtökohta. Noin muuten mieleeni tuli tehdä jonkinlaisen suurpiirteistä kokonaiskartoitusta yksittäisten ihmisten kirjoituksista ja muista blogeista ja mietteistä, mitä saattaisin Internetistä löytää; kun näin uusmediaviestinnän kurssilla ollaan. Ei siis niinkään välttämättä painottua kertomaan tietyn filosofisen suuntauksen manifestia eye candylla piristettynä.

Myöskin, orastavana graafikko-wannabenä, aion yrittää panostaa visuaaliseen ulkoasuun, mutta sellaisella tavalla, joka voisi tukea jonkinlaista juonellista ja hiukan huumoripitoista tarinaa.

Eli jospa jonkinmoisena kunnianhimoisena tavoittaa olisi suorittaa tietyltä satunnaiselta havainnointiryhmältä eräänlaista kaduntallaajan keskiarvoa elämän tarkoituksesta. Varasuunnitelmana toiminee sitten Wikipediasta jonkin tarkemmin määritellyn kuvaamista ja lisätietoa penkomista, ja asian mielenkiintoisemmaksi muuttamista.

Onneksi elämässä ei ole koskaan kiire. Nimittäin kiireessähän kaikki hyvät suunnitelmat syntyvät. Toki kovan paineen allahan timantitkin syntyvät (tästä tuli muutama päivä sitten suosikkivertaukseni).

Kas näin luodaan huonoja uutisia (ja varsinkin otsikkoja):

Työttömät nostivat ennätyskalan humalassa!

Patosjärvellä tapahtui syyskuussa onnettomuus, joka oli vaatia miehen hengen. Työttömät Masa (34) ja Pera (33) olivat kalassa, kuppia oli otettu ja äidin korvapuustit tekivät kauppansa. Keskustelu pyöri luonnon, naisettomuuden ja työttömyyden ympärillä, kun Pera kokeili uutta virveliänsä, johon iskikin kiinni iso taimen. Samassa Masa veti kahvit väärään kurkkuun ja huitaisi airolla Peraa kohti. Pera horjahti veteen kaataen melkein veneenkin, kun samalla kala hilasi Peraa mukanaan. Ripeästi toimien Masa kuitenkin sitoi ankkuriköyden pelastusliivittömään Peraan ja souti rantaan. Pera pääsi Sepen hoivaavaan kyytiin ja sai samalla hilattua kohmeissaan järven ennätyskalan: 13,5 kiloa!